Tämä kirjoitus on ilmestynyt nimellä ”Kohti dekoloniaalia tulevaisuutta” Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirjan Vastatuuleen loppusanoina.

Matka uuteen alkaa aina ongelman ja sen olemassaolon tunnustamisella. Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirja Vastatuuleen (2019) on myös saanut alkunsa ongelmasta: kirjoittajat havaitsivat että Suomessa ei tiedetä juurikaan saamelaisista, heidän historiastaan, nyky-yhteiskunnasta tai Suomen valtion ja saamelaisten välisistä suhteista. Tietämättömyys, puutteellinen ja väärä tieto johtavat väärinkäsityksiin. Toinen ongelma on rasismi, joka Suomessa kohdistuu myös saamelaisiin ja esiintyy muun muassa vihapuheena sosiaalisessa mediassa. Tieto ei yksin muuta tilannetta, jos ei tiedosteta omia ja muiden rasistisia, piilorasistisia, eriarvoistavia tai epäkunnioittavia asenteita ja arvoja. Kaikista haastavinta on kuitenkin oman etuoikeutetun aseman tunnistaminen ja tiedostaminen.

Amerikkalainen feministiprofessori Peggy McIntosh lanseerasi termin “valkoinen etuoikeus” vuonna 1988 ja tunnistaminen 46 tapaa, jolla valkoinen etuoikeus toimii hänen omassa arkipäivässään ilman että hän olisi siitä varsinaisesti tietoinen. McIntosh kirjoittaa, että valkoinen etuoikeus ja sen eri ilmenemismuotojen identifioiminen on ollut hänelle vaikeasti tavoiteltava ja kuvailtava projekti. Paine valkoisen etuoikeuden välttämiseen ja kieltämiseen on suuri, sillä silloin hänen on luovuttava uskostaan, että ihminen etenee yhteiskunnassa ainoastaan omien kykyjensä ansiosta. Valkoinen etuoikeus on haasteellinen aihe myös siksi, että valtaväestöön kuuluvia valkoisia ihmisiä ei ole opetettu näkemään alistamisen ja syrjinnän eri muotoja (rasismia, seksismiä, heteroseksismiä, homofobiaa). Valtaväestöön kuuluvana valkoisena naisena McIntosh toteaa, ettei osaa nähdä itseään rasistina, sillä hänet on opetettu näkemään rasismia ainoastaan yksilöiden tekemissä yksittäisissä ilkeissä teoissa, eikä niissä näkymättömissä järjestelmissä, jotka antavat valta-aseman hänen edustamalleen ihmisryhmälle heidän syntymästään saakka.

Vaikka suurin osa saamelaisista on ihonväriltään “valkoisia”, McIntoshin listassa on lukuisia tapoja, joilla valkoinen etuoikeus toimii myös saamelaisia eriarvoistavasti. Näiden, hyvin usein tiedostamattomien seikkojen esiintuominen on tärkeää, jos tavoitteenamme on tulevaisuus ilman kolonialismia, ja rasististen rakenteiden ja asenteiden purkaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Alla on McIntoshin 46 kohdan listasta kymmenen kohtaa, jossa saamelainen on hypoteettisesti eriarvoisessa asemassa suomalaisen henkilön kanssa. Siinä missä suomalainen voi vastata seuraaviin väitteisiin “kyllä”, saamelaisen kohdalla väite mitä todennäköisimmin ei pidä paikkansa. Lainaan väitteitä McIntoshin 46 kohdan listasta paikoin vapaasti muokaten. Olen korvannut rotu-termin (race) ilmaisulla “etninen tausta.”

1. Jos haluan, voin järjestää niin että voin olla suurimman osan elämästäni samaan etniseen taustaan kuuluvien ihmisten kanssa.
2. Voin avata television tai sanomalehden ja nähdä omaan etniseen taustaani kuuluvien ihmisten laajasti ja positiivisesti edustettuina.
3. Voin olla varma, että lähettäessäni lapseni kouluun heidän oppimateriaalinsa käsittelee heidän todellisuuttaan, historiaansa ja yhteiskuntaansa – heidän omalla äidinkielellään.
4. Minua ei koskaan pyydetä puhumaan koko etnisen ryhmäni puolesta mistään asiasta.
5. Voin arvostella tämänhetkistä hallitusta ja päättäjiä, heidän toimitapojaan ja päätöksiä ilman että se leimataan minun etnisestä taustasta johtuvaksi tavanomaiseksi valitukseksi tai suuttumukseksi.
6. Voin palata järjestöjen kokouksista ja kokevani suhteellisen hyvin kuuluvani ryhmään sen sijaan että kokisin itseni yksinäiseksi, ulkopuoliseksi, eristetyksi tai kuulematta jääneeksi.[1]
7. Jos haluan, voin olla välittämättä muiden etnisten ryhmien vallasta tai näkökulmista.
8. Voin olla huolissani rasismista ilman että minua pidetään oman edun tavoittelijana.
9. Voin ottaa vastaan työn tai tehtävän ilman että kollegani epäilevät minun tulleeni valituksi positiivisen syrjinnän perusteella.
10. Voin olla myöhässä kokouksesta ilman että se laitetaan minun etnisen taustan syyksi.

McIntoshin mukaan eriarvoistavien ja syrjivien yhteiskuntarakenteiden paheksuminen tai tuomitseminen ei riitä niiden muuttamiseen. Rasismi ei lopu pelkästään valkoisten ihmisten asennemuutoksella. McIntosh kirjoittaa: ”Valkoinen” iho Yhdysvalloissa avaa monia ovia valkoisille ihmisille huolimatta siitä, hyväksymmekö me vai emme sen, kuinka yhteiskuntarakenteet myöntävät tietyille ihmisryhmille valta-aseman. Yksittäiset teot lievittävät näitä ongelmia, mutteivät ratkaise niitä. Siihen tarvitaan yhteiskuntarakenteiden uudelleen suunnittelua, mikä vuorostaan vaatii järjestelmien monumentaalisten mutta näkymättömien mittasuhteiden ja vaikutusten näkemisen.

Sama koskee myös saamelaisten edelleen kohtaamaa eriarvoisuutta sekä rakenteellista ja yksilötason rasismia. Asenteiden ja ennakkoluulojen korvaaminen asianmukaisella ja oikealla tiedolla ja saamelaisten historiaan ja nykypäivään perehtyminen on ensimmäinen askel eriarvoistavien ja syrjivien käytänteiden muuttamiseen. Tämän kirjan rooli ensimmäisen askeleen ottamisessa on merkittävä, mutta sekä kirjan kirjoittajat ja allekirjoittanut toivoo, että se johtaa myös seuraaviin askeliin, joita on monia. Yksi niistä on saamelaisten itsensä tuottamaan tietoon ja taiteeseen perehtyminen: sekä tieto- että kaunokirjallisuutta on runsaasti ja helposti saatavilla suomeksi, muilla pohjoismaisilla kielillä ja englanniksi. Uskalla avata ovi saamelaiseen maailmaan – se on monenkirjava ja moniääninen!

Dekolonisaation käsite viittaa useaan prosessiin. Toisaalta sillä tarkoitetaan sodanjälkeistä aikaa maailmanpolitiikassa, jolloin Afrikan ja Aasian maat itsenäistyivät eli mursivat muodolliset siteensä eurooppalaisiin emämaihinsa. 1990-luvulla kasvaneeseen maailmanlaajuisen alkuperäiskansatutkimuksen (ja mm. jälkikoloniaalisen tutkimuksen) piirissä dekolonisaatiolla viitataan pyrkimyksiin purkaa kolonialistisia valtasuhteita, joissa alkuperäiskansat ovat alisteisessa asemassa valtaväestöön suhteen. Keskeisimpänä esimerkkinä tästä on, etteivät alkuperäiskansat edelleenkään (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) voi päättää yhteisesti omista asioistaan – heidän kohdallaan ei toteudu kollektiivinen itsemääräämisoikeus, joka kansainvälisen lain mukaan kuuluu kaikille maailman kansoille. Toisena esimerkkinä on ylläoleva kymmenen kohdan lista arkipäivän elämästä.

Dekolonisaatio ei tarkoita menneeseen tai kolonialismia edeltävään aikaan palaamista, sillä se ei ole mahdollista. Pikemminkin se tarkoittaa kolonialististen valtasuhteiden tunnistamista sekä rakenteellisella että yksilötasolla, niiden olemassaolon tunnustamista sekä kaikista tärkeimmin, pohtimalla miten niitä voidaan muuttaa vähemmän kolonialistiksi. Kuten McIntosh toteaa, niiden paheksuminen ei ole riittävää niiden muuttamiseen. Dekolonisaatio on prosessi, joka tapahtuu usealla tavalla ja tasolla eriarvoistavien ja syrjivien yhteiskuntarakenteiden purkamisesta mielen dekolonisaatioon. Dekolonisaatio tapahtuu myös uudelleen rakentamisen ja uudelleen käyttöönoton muodoissa. Vaikka menneeseen palaaminen on mahdotonta, tietynasteinen ja luova elvyttäminen on yksi keskeinen dekolonisaation muoto maailman alkuperäiskansojen keskuudessa ja ulottuu muun muassa yhteiskuntarakenteisiin ja sosiaalisiin järjestelmiin. Dekolonisaatio ei kuitenkaan ole ainoastaan saamelaisten vaan koko suomalaisen yhteiskunnan harteilla. On kaikkien vastuu tunnistaa sekä valta itsessään että rakenteellisen vallan toimintatavat ja osallistua eriarvoistavien järjestelmien, asenteiden, näkemysten ja arvojen purkamiseen yhdessä.

Rauna Kuokkanen on Lapin yliopiston arktisen alkuperäiskansapolitiikan tutkimusprofessori.

Lähde: McIntosh, Peggy. ”White Privilege and Male Privilege.” National SEED Project on Inclusive Curriculum, Wellesley College, 1988. Saatavilla https://nationalseedproject.org/images/documents/White_Privilege_and_Male_Privilege_Personal_Account-Peggy_McIntosh.pdf

---

[1] Tämän kohdan voi tulkita ableismiksi siinä mielessä, että joissakin tapauksissa myös suomalainen voi kokea itsensä ulkopuoliseksi suomalaisten keskuudessa kokouksissa tms.