Tässä hieman saamelaiskäräjälain kolmannen pykälän toisen kohdan eli nk. lappalaiskriteerin (lihavoituna alla) taustaa.

3 § Saamelainen

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Lähde: Finlex

Lakiehdotuksen kohdan eli ns. lappalaiskriteerin työryhmän saamelaisjäsenet hyväksyivät OM:n suosituksesta, koska sen ulottuvuus rajoitettiin vuoteen 1875. Sillä oli tarkoitus saada objektiivinen, asiakirjaperusteinen valitusmahdollisuus. V:n 1990 saamelaislakiesitys ei kuitenkaan edennyt eduskuntakäsittelyyn, ja sen asemesta säädettiin saamelaiskäräjälaki v. 1995.

Saamelaiskäräjälaki oli kuitenkin eri laki, eikä siinä ole kysymys maaoikeuksista. V:n 1990 lakiesityksessä oli kysymys maaoikeuksista, eikä sen haluttu syrjivän minkään historiallisen lapinkylän oikeudenomistajia Enontekiöltä ja Utsjoelta Kuusamoon saakka. V:n 1990 lakiehdotuksen ja v:n 1995 saamelaiskäräjälain näyttävät monet sekoittavan keskenään. Ne ovat kuitenkin aivan eri asioita, toisessa on kysymys maaoikeuksista, toisessa ei.

Perustuslakivaliokunta poisti kuitenkin vuoden 1875 ulottuvuusrajoituksen saamelaiskäräjälain tekstistä. Se jäi kuitenkin lain perusteluihin, minkä vuoksi KHO:n päätöksissään v. 1999 rajasi ulottuvuuden niin, että lappalaiskriteeri ei voi ulottua kauemmaksi kuin kielikriteeri (joka ulottuu kolmanteen polveen), ja näin käytännössä palautti lakiehdotuksen sisältämän ajallisen ulottuvuuden.

Tämän jälkeen KHO:n taas lievensi kantaansa ns. kokonaisarvioinnissaan. Se hyväksyi kokonaisarvioinnin pohjaksi lähes kolmesataa vuotta vanhat merkinnätkin, ainakin yhdessä tapauksessa sellaisenkin, joka ei voinut tarkoittaa saamelaista.
KHO:n kokonaisarvioinnin mukaan yhdenkään laissa mainitun kriteerin ei tarvitse täyttyä, jos kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että henkilö on saamelainen.

Myös äidinkielikriteeriä lievennettiin niin, että se koskee kielitaitoa yleensä, ei välttämättä äidinkieltä eikä välttämättä edes todistettua kielitaitoa. Lakipykälän kolmannen kohdan arvioinnissa taas KHO ei näytä välittävän siitä, oliko henkilö todistettavasti itse ilmaissut olevansa saamelainen. Näin KHO harjoitti kummallista yhteenlaskua, jossa 0+0+0 = 1.

Perustuslakivaliokunnan tekemä muutos teki ns. lappalaiskriteeristä saamelaisten tahdon vastaisen, ja tähän on syyllinen nimenomaan valtio. Saamelaiskäräjät eivät tällaista lappalaiskriteeriä halunneet.

Lakiteksti oli kuitenkin eduskuntakäsittelyssä, eivätkä saamelaiset enää voineet korjata tapahtunutta virhettä. KHO:n harjoittama kokonaisarviointi vielä kärjisti tilannetta, jossa tästä kriteeristä on tullut suurin uhka saamelaisten kieli- ja kulttuuri-itsehallinnolle.