Gákti on saamelainen ilmiö, jota ei voi verrata muihin pukuihin

Gákti on pohjoissaamenkielinen nimitys saamelaisten perinteiselle puvulle. Inarinsaameksi puku on mááccuh ja koltansaameksi pihttâz tai määccaǩ. Suomen ulkopuolella puhuttavilla saamenkielillä pukua nimitetään muun muassa sanoilla gápptie, gapta, gåptoe, gaeptie, gáppte, mácēh ja mäccak.

Suomeksi gáktista on käytetty vanhastaan nimitystä lapinpuku tai lapintakki. 1990-luvulta lähtien saamelaiset ovat pyrkineet vakiinnuttamaan sen sijaan käytettävää saamelaisuuteen viittaavaa sanaa saamenpuku. Käytän tässä tekstissä sanaa gákti. Haluan tietoisesti käyttää saamelaisten puvusta omakielistä nimitystä, sillä haluan ulottaa saamelaisen ajattelutavan nimityksen kautta myös suomenkieliseen tekstiin. Omakielisten nimitysten käyttäminen alkuperäiskansojen kulttuurisista ilmiöistä on osa tieteen ja tutkimuksen alkuperäiskansaistamista, sen muuttamista vastaamaan alkuperäiskansan maailmankuvaa, tarpeita ja arvoja.

Saamelaisesta pukuperinteestä ja gáktista on paljon kirjoituksia. Tässä tekstissä pohdiskelen miten määritellä gákti ja toisaalta mikä ratkaisee mitä saamenpukua yksittäinen saamelainen käyttää. Tarkoitukseni ei ole esitellä minkälaisia eri gáktit ovat, kuka saa käyttää gáktia tai miksi saamelaisen gáktiperinteen hyödyntäminen esimerkiksi matkailussa on väärin. Tietyissä tapauksissa myös muut kuin saamelaiset voivat käyttää gáktia, mutta sitä en käsittele tässä tekstissä. Sen sijaan pohdiskelen saamelaisten gáktin käytön ja valinnan reunaehtoja.

Gákti ei ole kansallispuku

Kansallispuku on asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoama toisinto jonkun tietyn alueen kansan historiallisesti käyttämistä juhlavaatteista. Kaikissa Pohjoismaissa on oma kansallispukuperinteensä, jotka eroavat toisistaan pukujen käyttöhistorian, kokoamistavan ja nykyisten käyttöyhteyksien osalta. Esimerkiksi norjalainen bunad-perinne koskettaa lähes jokaista norjalaista, bunad on yleinen vaate ripille päästäessä ja jotkut bunadeista on suoraa jatkumoa kansanpuvuista ilman käyttökatkosta.

Suomessa kansallispuvut ovat pienemmän, asiasta innostuneen ryhmän kiinnostuksen kohde. Ne voivat viedä ajatukset isänmaallisuuteen, kansallismielisyyteen tai jopa Keskusta-puolueeseen, jonka kokouksissa omaa kotiseutua korostavan kansallispuvun käyttö on ollut yleistä. Puvut perustuvat 1800-ja 1700-luvulla käytössä olleisiin malleihin, joiden perusteella alettiin koota 1800-luvun loppupuolella kansallisromantiikan innoittamana. Kansallispukujen käyttö ei ole ollut katkeamatonta. Nykyiset puvut on luotu historiallisista lähteistä ja museokokoelmista tehtyjen tulkintojen pohjalta. Ensimmäiset suomalaiset kansallispuvut luotiin 1800-luvulla, tänään pukumalleja on noin 400.

Suomalaisille kansallispuvuille, niiden tekotavoille ja materiaaleille on määritelty ylin päättävä elin, kansallispukuraati, joka koostuu kansallispukukulttuuriin perehtyneistä asiantuntijoista. Kansallispukuraati muun muassa hyväksyy uudet kansallispuvut, ottaa kantaa ja antaa lausuntoja erilaisissa kansallispukuihin liittyvissä kysymyksissä. Suomalainen voi ottaa käyttöönsä minkä tahansa kansallispuvun omien mieltymystensä mukaan, mutta moni valitsee puvun omien juuriensa perusteella.

Saamelaiset ovat aina käyttäneet gáktiä eikä perinne ole katkennut koskaan. Gáktia, sen materiaalia, käyttö- tai valmistustapaa ei ole määritelty kirjalliseen muotoon eikä sitä hallinnoi yksittäinen elin. Gákti on saamelaisen yhteisön kollektiivisesti omistamaa ja hallitsemaa kulttuuriperintöä, jossa linkittyy aineellinen kulttuuriperintö (esimerkiksi itse puku) ja aineeton kulttuuriperintö (esimerkiksi gáktin käyttöön liittyvät tavat ja folklore). Gáktin ja sen käyttöä määrittää saamelainen tapaoikeus, joka koostuu perinnetietoon ja perinteisiin käytäntöihin  perustuvasta oikeuskäsityksistä ja yhteisön perinteistä.

… eikä oikeastaan kansanpukukaan

Yleensä gáktia kutsutaan kansanpuvuksi. Tutkijat Ildikó Lehtinen ja Pirkko Sihvo määrittelevät kirjassaan Rahwaan puku kansanpuvun seuraavalla tavalla:

”Kansanpuvulla tarkoitetaan säädynmukaista pukeutumista, jossa on omat säätypiirteensä. Sääty-yhteiskunnassa, joka jakautui neljään säätyyn – aatelistoon, papistoon, porvaristoon ja talonpoikiin – oli säädynmukaisuuden korostamisella keskeinen merkitys. Pukeutuminen, vaatteiden tekotapa, tekotarpeet ja niiden ylellisyyden aste olivat kiinteässä yhteydessä säätyasemaan. Perusleikkaukset puvuissa olivat pääpiirteissään samanlaiset säädystä riippumatta.” (Lehtinen & Sihvo 2005:7-8).

Kansanpuku ajatuksena liittyy ajatukseen kansasta ja kansakunnasta sekä hierarkkisesta sääty-yhteiskunnasta, jossa tavallinen kansa on säätyläisten, papiston ja porvareiden alapuolella oleva suurin yhteiskuntaluokka. Säädynmukaista pukeutumista säädeltiin laeilla. Nämä ns. ylellisyyslait rajoittivat erityisesti kansan pukeutumista: kansa ei saanut käyttää ulkomailta tuotuja ylellisyystuotteita, kuten esimerkiksi samettia tai pitsejä, ja kansan naistenpukujen väreiksi sallittiin vain musta, harmaa ja valkoinen.

Koska kansanpuvun määritelmä on tehty länsimaisesta ja eurooppalaisesta säätyajattelusta käsin, se ei sovi saamelaiseen pukuperinteeseen. Muualla Euroopassa hallinnut säätyjako ei juuri vaikuttanut saamelaisiin tai heidän elämäänsä. Saamelaiset elivät omissa siida-yhteisöissään omien hierarkioidensa mukaan eivätkä sääty-yhteiskunnan yhteiskuntaluokat ulottuneet siidojen sisälle. Saamelaisia pidettiin ulkopuolisina, erilaisina, eikä heidän oletettu noudattavan säätyjen sääntöjä, esimerkiksi pukeutumisen suhteen. Kun Pohjoismaat alkoivat tiukentaa otettaan saamelaisten ja saamelaisalueen hallinnosta, sääty-yhteiskunta alkoi jo rapistua ja useimmat säädyn mukaista pukeutumista määrittelevät ylellisyyslait oli kumottu.

Saamelainen pukeutuminen pääsi kehittymään melko vapaana vailla ulkopuolista säätelyä. Koska kyse oli jokapäiväisestä vaatteesta, eniten puvun muotoon vaikutti saamelaisen kauneuskäsityksen lisäksi ympäristö, luonnonolosuhteet ja tehtävät työt. Poronhoito ja kotaelämä vaatii erilaisen vaatetuksen kuin talollisen pienkarjatalous. Pärjääminen lumessa ja kylmyydessä edellyttää tietynlaista pukeutumista. Poro ja peura tärkeimpänä materiaalilähteenä asettivat omat reunaehtonsa millaiseksi gákti muotoutui. Näiden lisäksi vaikuttivat ostomateriaalien saatavuus, kauppareitit ja yhteydet muihin sekä taloudellinen tilanne. Gáktiin vaikutti myös yleiseurooppalainen muoti ja kristinuskon säädyllisyysajatukset koskien esimerkiksi pään peittämistä kirkossa tai kaulan, käsivarsien ja jalkojen verhoaminen.

Gákti ei määräydy alueen vaan suvun mukaan

Suomessa saamelaisten puvut jaetaan yleensä ryhmiin alueellisesti ja kielittäin. Puhutaan Enontekiön, Utsjoen ja Vuotson gáktista ja inarinsaamelaisesta ja kolttasaamelaisesta puvusta. Alueita ja kieliryhmiä noudatteleva jako ei seuraa saamelaista käsitystä pukujen jakautumisesta, vaan se on tehty ulkopuolisen ajattelutavan mukaan. Alueisiin perustuva jako on tyypillinen kansallispuvuille, jotka eivät ylitä valtakunnanrajaa.

Saamelaiset ovat yksi kansa neljän valtakunnan alueella. Saamelainen pukuperinne ei rajoitu valtakunnanrajoihin. Molemmin puolin Tenojokea käytetään samaa gáktia ja Suomessa Enontekiön puvuksi nimitetty gákti on osa laajempaa pukuperinnettä, joka ulottuu Ruijan sisäosista aina Ruotsiin asti. Inarissa ei ole käytössä vain Inarin puku, vaan Inarissa saamelaiset käyttävät inarinsaamelaista, kolttasaamelaista, Enontekiön tai Utsjoen pukua. Jopa muutaman talon kylässä voi olla eri gákti käytössä eri taloissa. Gákti-jako ei noudata myöskään kielirajoja: kaikki inarinsaamelaiset eivät käytä inarinsaamelaista pukua, vaan osalle perinteinen onkin ns. Utsjoen puku.

Saamelaisen pukujaottelun perustana on suku. Saamelainen käyttää oman sukunsa gáktia. Gáktia ei voi valita vapaasti kaikista malleista, vaan suku määrittää mikä gákti kuuluu kellekin. Tietyllä alueella useimmat saattavat käyttää samantyylistä gáktia, kuten esimerkiksi Tenojokilaaksossa, ja ne muodostavat alueelle tyypillisen gáktiperinteen. Paikkakunnalle muuttava ei vaihda pukuaan asuinpaikkansa mukaan eikä saamelainen vaihda gáktia, kun muuttaa paikkakunnalta pois. Tietyn alueen samankaltaiset gáktit voivat erota tyyliltään ja koristelultaan keskenään eri sukujen välillä. Tenojoen yläjuoksulla puvut ovat erilaisia kuin alajuoksulla, inarinsaamelaisten pukujen verkakoristeiden määrä ja värit vaihtelevat suvuittain.

Naimisiin mennessä ja liittyessään uuteen sukuun aviopuoliso voi ottaa käyttöön gáktin puolison suvun gáktin. On yleisempää, että nainen ottaa käyttöön miehensä suvun gáktin kuin toisinpäin. Gáktin valinnassa määrittävänä voi olla myös pariskunnan asuinpaikka, paikkakunnalle muuttava yleensä vaihtaa puvukseen alueelle tyypillisemmän gáktin. Gáktin vaihtaminen liittyy uuden suvun kunnioittamiseen: antamalla luvan suvun gáktin käyttöön, suku hyväksyy uuden puolison osaksi sukua ja sukuun liittyvä osoittaa kunnioitustaan gáktin vaihdolla. Avoliittoa ei yleensä pidetä riittävänä perusteluna gáktin vaihdolle, vaan usein vasta avioliittoa pidetään riittävän vakavana syynä vaihdokselle. Keskeistä on, että vaihdoksessa vaihtuu koko gákti, itse puku, mutta myös päähine, vyö, paulanauhat, jopa tapa asetella silkkihuivi. Kahden eri gáktiperinteen osia ei sovi yhdistää, vaan molempia käytetään omina erillisinä kokonaisuuksinaan.

Lapset ovat tulos kahden suvun yhdistymisestä. Lapsilla on oikeus käyttää molempien sukujen gáktia, mutta aikuisena useimmat valitsevat jommankumman puvun pääpuvukseen. Valintaan voi vaikuttaa henkilökohtaiset mieltymykset, asuinpaikka tai henkinen kuuluvuus jompaankumpaan sukuun.

Gákti saamelaisuuden ytimenä

Gákti ja suku linkittyvät aina yhteen. Gákti ilman sidettä sukuun on menettänyt sielunsa, sen mikä tekee gáktista erilaisen kuin mistään muusta vaatteesta. Gákti on kiinteä osa saamelaisuutta ja saamelaista kulttuuria ja siihen liittyy loputtomasti finessejä, tulkintoja ja merkitystasoja. Gáktia ja sen yksittäisiä osia voi käyttää arkivaatteena, gákti sopii tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, niin perhejuhliin kuin konferenssiin tai edustusmatkalle. Gáktissa saamelainen edustaa itseään, sukuaan, aluettaan ja kansaansa. Gákti on saamelainen tapa tuoda esiin saamelaisuutta, mutta myös tapa osoittaa kunnioitusta tilaisuutta ja sen järjestäjiä kohtaan.

Áile Aikio on saamelainen museonamanuenssi ja väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa. Aikio on kiinnostunut duodjista, museosta ja alkuperäiskansaistamisesta.

Lähteet:

Laiti, Petteri & Aikio, Áile 2010: Suomâ sämimáccuheh = Lää´ddjânnam sää´mpihttâz = Suoma sámegávttit = Suomen saamelaispuvut. Sámi Duodji ry. Inari

Lehtinen, Ildikó & Sihvo, Pirkko 2005: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin = Folk costume : an overview of the folk costume collection of the National Museum of Finland. Museovirasto, Helsinki.

Mattanen, Tiina 2017: Saamenpukua omivat puhetavat ja niiden vastadiskurssit epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Pro gradu -tutkielma, Giellagas-instituutti, Oulun yliopisto.

Internet-lähteet:

Gákti ja su fearánat. Goas lea lohpi geavahišgoahtit gávtti, dahje nuppi guovllu gávtti, ja ferte go lonuhit gávtti jus náitala, ja jus ii lonut, leago dalle hui suohpáheapme? https://radio.nrk.no/podcast/manin_ja_danin/nrkno-poddkast-26579-131116-13022018060000  (luettu 14.2.2018).

Kansallispukukeskus http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/  (luettu 14.2.2018).

Linkkejä gáktia käsitteleviin nettiartikkeleihin:

Häiriköt-päämaja: Olen suomalainen. http://hairikot.voima.fi/artikkeli/olen-suomalainen/

Yle Sápmi: Saamelaistaiteilija pukeutui 365 päivää saamenpukuun, koska halusi normalisoida sen katukuvassa – ”Ihmiset tulivat koskemaan vaatteitani luvatta”. https://yle.fi/uutiset/3-10063865

Eläva perintö, Saamelainen käsityöperinne: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Saamelainen_k%C3%A4sity%C3%B6perinne

Sámi Soster: saamelaiset voimavarat, vaatetus. http://www.samisoster.fi/muitogiisa/vaatetus

Uusi Inari: Minä ja saamenpukuni. http://www.uusiinari.com/mina-ja-saamenpukuni/

Sano se saameksi: Pikaopas saamelaisuuteen  http://sanosesaameksi.yle.fi/pikaopas-saamelaiskulttuuriin/

Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto, Suomen saamelainen erikoiskirjasto: Gákti. Saamenpukua käsittelevä aineistoluettelo. 2014. https://www.rovaniemi.fi/loader.aspx?id=fae5127c-28cb-484a-86a2-b6a3ff9ad1d9