Lapinkyläväki ja sen kannattajat vahvistavat vaikutustaan saamelaiskäräjillä saamelaiskäräjälain tarkoituksen vastaisesti.

Saamelaiskäräjien edustajat 2020-2024 (äänimäärineen), jotka haluavat lappalaiskriteerin pysyvän laissa (Lähde: Yle Sápmin vaalikone):

Vaalikoneväittämä 16/20: ”Saamelaismääritelmästä tulee poistaa niin kutsuttu lappalaispykälä. (3 § 2 että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastalalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa)

Kari Kyrö, Inari (220) Täysin eri mieltä
Anu Avaskari, Inari (183) Täysin eri mieltä
Inka Kangasniemi, Inari (115) Täysin eri mieltä
Pigga Keskitalo, Enontekiö (88) Täysin eri mieltä
Aslak Pekkala, Inari (74) Jokseenkin eri mieltä
Tanja Sanila, Inari (72) Täysin eri mieltä
Veikko Porsanger, Utsjoki (67) Täysin eri mieltä
(Irja Seurujärvi-Kari, Helsinki (63) Jokseenkin samaa mieltä)

Lapinkyläväki järjestäytyi lapinkyläyhdistyksiksi, saamelaisille vastakkaiseksi ryhmittymäksi 1996 alkaen, kun kiivaan vastustuksen jälkeen v:n 1990 saamelaislakiehdotus hylättiin ja v:n 1995 saamelaiskäräjälaki säädettiin. Saamelaislaki olisi taannut lappalaisiksi merkittyjen henkilöiden jälkeläisille samat ympäristöoikeudet kuin saamelaisille, mutta saamelaiseksi leimaaminen oli tuolloin liikaa lapinkyläväelle. Enontekiöllä ja Inarissa harjoitetun kiivaan vastustuksen vuoksi saamelaislakiehdotus ei edennyt.

Lapinkyläväki julkisti v. 2000 ”Lappalaispoliittisen ohjelman ja lappalaisen alkuperäiskansan julistuksen”, joka oli muokattu Pohjoismaiden saamelaisneuvoston v. 1980 julkistamasta saamelaispoliittisesta ohjelmasta. Se lähetettiin toimenpidevaatimuksin vuonna 2000 Suomen hallitukselle ja YK:n Geneven toimistolle (“The Lapp Political Programme”).

Ulkoasianministeriö vastasi (2001) kirjeeseen todeten perustuslain tuntevan vain saamelaisten alkuperäiskansan ja että saamelaiskäräjälain tarkoituksena oli koskea olennaisesti v:n 1973 saamelaisvaltuuskunta-asetuksessa tarkoitettua väestöryhmää eikä luoda uutta kansanryhmää olemassa olleen saamelaisten ryhmän rinnalle.

Oikeusministeriön puolestaan vastasi saamelaisten olevan perustuslain mukaan ”ainoa alkuperäiskansa” (päivätty 20.2.2001 [HELD1231-8]). Oikeusministeriön kirjeen allekirjoittaja oli tuolloinen oikeusministeri Johannes Koskinen (päivätty 20.2.2001, 246/562/2000 OM).

Oikeusministeri toteaa kirjeessään saamelaiskäräjälain pohjautuvan saamelaisvaltuuskunnasta annettuun asetukseen (1973) myöhempine muutoksineen: ”Asetuksessa saamelaisen määritelmä oli saamen kieleen perustuva. […] Lain tarkoituksena oli koskea olennaisesti samaa väestöryhmää, jota asetuskin oli koskenut, eikä luoda uutta, eri tavoin määräytyvää kansanryhmää olemassa olleen saamelaisväestön rinnalle.”

Lisäksi oikeusministeriö katsoi, että yhdistyslain säännösten mukaan perustettuja yksityisoikeudellisia organisaatioita (lapinkyläyhdistyksiä) ei ”voida pitää hallinnollisten säännösten varassa aikoinaan toimineiden lapinkylien perillisinä”.

Näin lapinkyläväen pyrkimys päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon torjuttiin voimassa olevan lainsäädännön vastaisena.

Tämä oli lapinkyläväelle jo toinen takaisku sen jälkeen, kun KHO oli hylännyt satamäärin lapinkyläväen valituksia, jotka koskivat heidän hakemustensa hylkäämistä saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa. Hylkäämisen syy oli, että hakemuksissa valittajat identifioituivat lappalaisiksi eivätkä saamelaisiksi. Tämä tapahtui v. 1999.

Näiden takaiskujen vuoksi lapinkyläväki omaksui vähitellen uuden, asiaa tuntemattomia hämmentävän strategian. Sen jäsenet alkoivat nyt kutsua itseään saamelaisiksi ja vaatia saamelaisina saamelaisen jälkeläisinä pääsyä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon saamelaiskäräjälain lappalaiskriteerin nojalla, ensimmäisen kerran v. 2011.

Tässä vaiheessa KHO tuli lapinkyläväkeä vastaan saamelaiskäräjälain uudella, subjektiivista kokonaisharkintaa soveltavalla tulkinnalla, joka puolestaan hämmensi saamelaisia, koska sen nojalla uusi kansanryhmä – lapinkyläväki – otettiin oikeusministeriön ja lainsäätäjän selkeän kannan vastaisesti saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vain sen takia, että he ilmoittivat olevansa nyt saamelaisia. Toinen hämmennyksen syy oli KHO:n tuomarien subjektiivinen kokonaisharkinta, jolla he asettivat asiantuntijuutensa saamelaisuuden arvioijina saamelaiskäräjien yläpuolelle.

Lapinkyläväki perusteli saamelaisuuttaan polveutumisellaan esivanhemmista, jotka oli merkitty maakirjaan lappalaisiksi. V. 2011 uuden tulkinnan mukaisia lapinkyläväen jäseniä otettiin vaaliluetteloon neljä, ja he polveutuivat v. 1760 syntyneestä tunturilappalaiseksi merkitystä henkilöstä. Heidän muut esivanhempansa 8-10 polven takaa olivat Kittilän ja Sodankylän ja jopa Kestilän suomalaisia.

Seuraavassa vaiheessa v. 2011 saamelaisten rinnalle vaaliluetteloon otetun uuden kansanryhmän jäseniä määrättiin v. 2015 merkittäväksi vaaliluetteloon 94, osaksi saman esivanhemman perusteella kuin v. 2011, mutta perusteena oli mm. myös v. 1739 Kuolajärvellä lappalaisten joukkoon merkitty suomalainen uudisasukas, joka oli alun perin Muhokselta.

Näin edes saamelaisuuden perusteena esitetyn esivanhemman ei tarvinnut KHO:n kokonaisharkinnassa olla saamelainen.

Tämänkertaisessa, v:n 2019 prosessissa vaaliluetteloon lisätään vielä kolmaskin ryhmä, subjektiivisin kriteerein vaaliluetteloon merkittäviksi määrättyjen henkilöiden jälkeläiset. Oikeusministeriön kanta oli, että uusia ryhmiä ei nosteta vaaliluetteloon, ja KHO on sen jälkeen nostamassa siihen kaksi uutta ryhmää, jolloin äänestäjiä on vaaliluettelossa kolme eri ryhmää, saamelaiset, subjektiivisen kokonaisharkinnan perusteella lisätyt ja kokonaisharkinnan perusteella lisättyjen jälkeläiset, jotka KHO:n mukaan on lisätty objektiivisen kriteerin perusteella (vanhempi on saamelaiskäräjien vaaliluettelossa).

Näin KHO on avannut takaoven, jota kautta kaksi uutta ryhmää on otettu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon siitä huolimatta, että oikeusministeriö oli aiemmin torjunut tällaisen mahdollisuuden. Lisättyjen ryhmien jäsenet olivat vain muuttaneet nimityksensä lappalaisesta saamelaiseksi, ja tätä puhtaasti kielellistä muutosta KHO piti ratkaisevana tekijänä heidän saamelaisuutensa kannalta.

Vielä ei ole selvää, kuinka käy niille n. 200 valitukselle, joissa vaaditaan saamelaiskäräjien hallituksen hylkäävän päätöksen kumoamista ja merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Viimeksi tällaisista valituksista hylättiin sattumanvaraisesti noin puolet, ja tällä kerralla voi käydä samoin. Loput hyväksytään sitten subjektiivisen kokonaisharkinnan tai sen objektiivisen kriteerin perusteella, joka koskee saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevaa vanhempaa tai isovanhempaa, joka näissä tapauksissa on määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon subjektiivisen kokonaisharkinnan perusteella.