Tämä on kymmenen kohdan opas saamelaismääritelmään. Opas löytyy myös englanniksi. Tämä opas perustuu voimassaolevaan lakiin. Timosen toimikunnan mietintöön (toukokuu 2021) saamelaiskäräjälain uudistuksesta voi tutustua eduskunnan kirjaston sivuilla täällä.
Govva/photo: Marja Helander
1. Saamelaismääritelmäksi kutsutaan saamelaiskäräjälain kolmatta pykälää (ks. kuva alla). Suomen Saamelaiskäräjät on saamelaisten ainoa virallinen edustaja Suomessa. Sen toimialaan kuuluvat kaikki kolme Suomessa elävää saamen kieltä (koltansaame, inarinsaame ja pohjoissaame) ja saamelaiskulttuuria. [Keminsaame on sammunut 1700-luvulla ja siitä voi lukea lisää täältä.]
Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluminen tarkoittaa sitä, että henkilö voi äänestää ja asettua ehdolle Saamelaiskäräjien vaaleissa eli saamelaisten virallisen kulttuuri-itsehallintoelimen vaaleissa. Kulttuuri-itsehallinto on rajoitettu eivätkä Saamelaiskäräjien kannanoto sido Suomen hallitusta ja viranomaisia.
Saamelaiskäräjälain kolmospykälän mukaan henkilön tulee itse pitää itseään saamelaisena ja lisäksi hänellä tulee olla objektiivinen peruste saamelaisuudelleen. Vaikka pykälää kutsutaan saamelaismääritelmäksi, niin käytännössä se tarkoittaa kriteerejä, joiden perusteella pääsee Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelainen voi olla myös kuulumatta Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Muun muassa mediassa on haastateltu saamelaisia henkilöitä, jotka eivät ole vaaliluettelossa.
(Käytännössä saamelaisuus on kuulumista elävään saamelaiseen yhteisöön, kulttuuriin, kollektiiviin. Heidi Vuomajoen artikkelista Mikä tekee saamelaisen? voi lukea miten saamelaiset itse tunnistavat oman kansansa jäsenet. Nk. saamelaismääritelmässä on kuitenkin kyse eri asiasta: 3 § on eduskunnan päättämä saamelaisen määritelmä Suomen lainsäädännössä.)
Lähde: Yle, Finlex
2. Saamelaismääritelmän itseidentifikaatio tarkoittaa sitä, että henkilö pitää itseään saamelaisena ja antaa luvan tulla merkityksi etniseen rekisteriin verrattavissa olevaan luetteloon. Ketään ei voida toisen maailmansodan tapahtumien vuoksi merkitä etniseen luetteloon ilman hänen omaa suostumustaan.
3. Alun alkaen (vuodesta 1952 lähtien) saamelaismääritelmä oli ainoastaan kieliperusteinen, mutta vuonna 1995 siihen lisättiin niin kutsuttu lappalaiskriteeri. Kieli on silti edelleen ensisijainen peruste. Norjan ja Ruotsin saamelaismääritelmät ovat edelleen ainoastaan kieliperusteisia eivätkä ne sisällä lappalaiskriteeriä. Suomen Saamelaiskäräjät on alusta lähtien vastustanut nykyistä saamelaismääritelmää ja vaatinut saamen kielen palauttamista nk. saamelaismääritelmän ainoaksi objektiiviseksi kriteeriksi. Saamelaisvähemmistön kieliperusta perustuu Suomen perustuslakiin ja saamelaismääritelmän perusta on henkilön saamenkielinen syntyperä (hallituksen esitys 1994).
4. Saamelaismääritelmän niin kutsuttu lappalaiskriteeri (eli nk. saamelaismääritelmän kakkoskohta) on lakiin vuonna 1995 jäänyt valuvika. Se on porsaanreikä, jonka kautta etnisesti suomalaisten on mahdollista päästä äänestämään ja asettumaan ehdolle alkuperäiskansa saamelaisten kulttuuri-itsehallintoelimen vaaleissa. Lappalainen ei ole sama asia kuin saamelainen. Vanhojen asiakirjojen lappalaismerkintä ei viittaa etnisyyteen vaan elinkeinoon. Lappalaisen vastakohta on talollinen. Lappalaiselinkeinojen kuten kalastuksen, metsästyksen ja poronhoidon harjoittajiksi oli merkitty sekä etnisesti saamelaisia että etnisesti suomalaisia henkilöitä. Saamelaiset ovat ainakin kaksi vuosituhatta kutsuneet itseään omankielisellä nimellään sápmelaš, saamelainen.
5. Saamelaisuuttaan ei voi löytää muinaisista vero-, maa- tai henkikirjoista, vaan se on nykypäivän elävään saamelaiseen kulttuuriin ja yhteisöön kuulumista. Saamelaisuuteen kasvetaan, sosiaalistutaan. Tästä syystä on pidetty luonnollisena, että saamelaiskäräjälain 3 § eli nk. saamelaismääritelmä kattaa kolme sukupolvea. Ihminen elää yleensä samaan aikaan omien vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa ja oppii heiltä kielen, kulttuurin ja elämäntavan. Saamelaisten adoptiolapsetkin ovat saamelaisia. Saamelaisuutta ei mitata geeneistä, sillä kulttuuri ei siirry geeneissä. Saamelaisuutta kannattaa etsiä mahdollisimman läheisistä esivanhemmista, ei mahdollisimman kaukaisista esivanhemmista. Meillä jokaisella on esimerkiksi viidennessä polvessa 64 esivanhempaa, ja kahdeksannessa polvessa jo 512 esivanhempaa. Jos 1 näistä on ollut saamelainen, niin se ei kerro kuulumisesta 2020-luvun elävään saamelaiskulttuuriin.
6. Viimeinen sana nk. saamelaismääritelmän tulkinnasta on Suomen korkeimmalla hallinto-oikeudella (KHO), ei Saamelaiskäräjillä. Näin siitä huolimatta, että kansainvälisen oikeuden mukaan kansoilla on oikeus päättää itse ketkä kansaan kuuluvat. Tätä tarkoittaa niin kutsuttu ryhmähyväksyntä. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään tai jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti, ja oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen (33 artikla).
7. Määritelmän lisäksi ongelmallinen on sen tulkinta KHO:ssa, joka on vuosien mittaan vaihdellut huomattavasti. Saamelaismääritelmä sisältää objektiiviset kriteerit (saamelaismääritelmän kohdat 1-3), mutta KHO ei pitäydy niissä. KHO on käyttänyt tulkinnassaan kokonaisharkintaa, jota ei edes löydy saamelaiskäräjälaista. Tämä tarkoittaa sitä, että Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon voidaan hyväksyä, vaikka hakija ei täyttäisi yhtäkään objektiivisista kriteereistä. YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelimet ovat antaneet tästä Suomelle useita langettavia ratkaisuita (ks. kohta 8. alla).
Tutkija Leena Heinämäki toteaa vuonna 2017 valtioneuvoston tilaamassa kansainvälisessä oikeusvertailevassa tutkimuksessa saamelaisten oikeuksien toteutumisesta, että vuoden 2015 KHO-päätösten tapausanalyysi osoittaa KHO:n kokonaisharkinnan ongelmallisuuden. Hänen mukaan KHO:ta ei voida syyttää siitä, ettei se pysty arvioimaan henkilöiden saamelaisuutta ja siksi olisikin viisainta ja lain mukaista pitäytyä saamelaiskäräjälain tulkinnassa niin kuin lainsäätäjä on sen
tarkoittanut.
Viime vuosina KHO on jälleen palannut perinteiseen tulkintalinjaan. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä kieliperustetta että lappalaiskriteeriä tulkitaan kolmanteen polveen.
8. Suomessa vallitsee ihmisoikeusloukkaus liittyen Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tämän ovat todenneet YK:n kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimet langettavissa ratkaisuissaan.
Suomi loukkaa sekä YK:n KP-sopimusta eli Suomessa vuonna 1976 voimaantullutta YK:n ihmisoikeussopimusta (KP-sopimus tarkoittaa YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimusta) että YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Ihmisoikeusloukkaukset on todettu vuosina 2019 ja 2022 (ks. alla).
YK:n ihmisoikeuskomitea antoi vuonna 2019 kaksi merkittävää päätöstä KHO:n päätöksistä ja kokonaisharkinnasta. Ihmisoikeuskomitean mukaan KHO:n päätökset 2011 ja 2015 loukkasivat ihmisoikeuksia.
Ihmisoikeuskomitea totesi erikseen, että Suomi on velvollinen tarkistamaan saamelaiskäräjälain 3 §:n eli nk. saamelaismääritelmän siten, että varmistetaan, että kriteerit äänioikeudelle Saamelaiskäräjien vaaleissa on määritelty ja niitä käytännössä sovelletaan tavalla, joka vastaa saamen kansan oikeutta nauttia sisäistä itsemääräämisoikeutta. Suomi on myös velvoitettu ryhtymään tarvittaviin toimiin vastaavien oikeudenloukkausten estämiseksi tulevaisuudessa. (Ratkaisu 1 täällä ja ratkaisu 2 täällä).
Ihmisoikeuskomitean mukaan KHO:n kokonaisharkintatulkinta saamelaiskäräjälain 3 §:sta eli nk. saamelaismääritelmästä poikkesi saamelaiskäräjälaista eikä perustunut kohtuullisiin ja objektiivisiin kriteereihin. Näin KHO:n päätökset 2015 ottaa 93 henkilöä vaaliluetteloon vastoin Saamelaiskäräjien elinten päätöksiä loukkasivat YK:n KP-sopimuksen 25 artiklaa sekä yksin että yhdessä 27 artiklan kanssa ja tulkittuna 1 artiklan valossa.
Ihmisoikeuskomitea toteaa, että jo vuodesta 2011 lähtien KHO on poikennut sekä saamelaiskäräjälain 3 §:n sanamuodosta että lainkohdan yhteisymmärrykseen perustuvasta tulkinnasta, kun se laissa edellytettyjen objektiivisten kriteerien sijasta on soveltanut omaa “kokonaisharkintaansa”.
Vuonna 2022 YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) antoi ensimmäistä kertaa ratkaisun, jossa todettiin Suomen rikkoneen YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksyttyjä henkilöitä koskevassa asiassa. Komitea odottaa Suomen hallitukselta, että se käynnistää kiireellisesti neuvottelut, joissa tarkistettaisiin saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmää koskeva 3 § eli nk. saamelaismääritelmä.
Kansliapäällikkö Pekka Timosen toimikunnan mietintöön (2021) perustuva saamelaiskäräjälain uudistus ratkaisisi nämä ihmisoikeusrikkomukset. Saamelaiskäräjälain uudistaminen Timosen toimikunnan esityksen pohjalta on pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa. Hallituksen esitys on määrä antaa 14.12.2023.
9. Julkisessa keskustelussa esiintyy myytti sisaruksista, joista toinen on hyväksytty Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja toinen ei. Kysymys voi olla siitä, että toinen on hakenut ja toinen ei. Tai että yksi on hakenut yhdellä kriteerillä ja toinen on toisella. Tai että toisen hakemus oli teknisesti oikein täytetty ja toisen ei. Tai että toinen on KHO:n vastoin Saamelaiskäräjien näkemystä hyväksymä ja toinen ei ole valittanut KHO:hon. Sisaruksilla voi myös olla eri äiti tai isä.
10. Suomessa suoritettiin vuonna 1962 kattava väestötutkimus saamelaisista, mutta vastaavaa tutkimusta ei saatu aikaiseksi Norjassa ja Ruotsissa. Vaikka vuoden 1962 väestötutkimus ei ottanut mitään kantaa siihen, miten saamelaisuus tulisi määritellä, perustuivat ensimmäinen kieliperusteinen saamelaismääritelmä (saamelaisvaltuuskunta 1973) sekä vaaliluettelo muun muassa sen tietoihin. (Lähde: Saamelaiskulttuurin ensyklopedia)
Vuoden 1962 väestötutkimusta voidaan pitää hyvin luotettavana, sillä se on tehty aikana, jolloin saamelaisuus ei ollut haluttu identiteetti. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumiseen ei tuolloin liittynyt opportunismiä eikä todellisia tai kuviteltuja oikeuksia tai etuja, kuten maaoikeuksia. Päinvastoin, tuohon aikaan saamelaisia sorrettiin, vähäteltiin ja pakkosuomalaistettiin avoimesti, joten saamelaiseksi julkisesti tunnustautunut henkilö oli hyvin suurella todennäköisyydellä saamelainen.
Saamelaismääritelmästä ei professori Veli-Pekka Lehtolan mukaan juuri kiistelty ennen 1990-lukua ja alkuperäiskansojen oikeuksien ILO 169 -sopimusta, jonka pelätään siirtävän päätösvallan saamelaisalueen maista saamelaisille.
Lehtola kirjoittaa kirjassaan Saamelaiskiista, että Saamelaiskäräjien mielestä tuhatkin uutta ”ei-saamelaista jäsentä” tekisi tyhjäksi saamelaismääritelmän alkuperäisen tarkoituksen: suojata nykyisen saamenkielisen väestön oikeuksia omaan elävään kieleen ja omaleimaiseen elävään kulttuuriperinteeseen, ja että väestön suurentuminen kymmenkertaiseksi suomenkielisellä ja suomalaistuneella väestöllä tarkoittaisi saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin hukkumista enemmistökulttuuriin.
Arviolta joka toinen lappilainen, noin 100 000 suomalaista, voisi hakeutua Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, koska heiltä löytyy suvusta satojen vuosien takaa lapinveron maksajia.
Bonus: Statukseton saamelainen on keksitty käsite, jolla ei ole minkäänlaista laillista tai poliittista pohjaa. Suomessa ei ole juridista kategoriaa ”statussaamelaiset” ja silloin ei myöskään voi puhua ”statuksettomista saamelaisista”. Professori Rauna Kuokkasen mukaan Suomessa ei ole sellaisia lakeja kuten Kanadan intiaanilaki (Indian Act), jotka pitävät sisällään statusintiaanin tai vastaavasti ”statussaamelaisen” käsitteen.
Tutkijatohtori Laura Junka-Aikio on kirjoituksessaan avannut Pohjois-Amerikassa viime aikoina käytyä keskustelua raceshifting-ilmiöstä (kt. Leroux 2019), jossa alkuperäiskansayhteisöihin kuulumattomat henkilöt ovat alkaneet identifioitua alkuperäiskansaan kuuluviksi opportunistisista syistä ja/tai ilman yhteyttä alkuperäiskansaan. Hän vertaa ilmiötä 1990-luvulla Suomessa yleistyneeseen saamelaisvastaiseen uuslappalaisliikkeeseen, josta Erkki Pääkkönen on väitellyt vuonna 2008.
Tämän oppaan kirjoittivat Pirita Näkkäläjärvi ja Heidi Vuomajoki.
Lisälukemista saamelaismääritelmästä:
Fáktalávvu: A Small Guide to the Sámi definition
Heinämäki et al (2017) Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus
Veli-Pekka Lehtola (2015) Saamelaiskiista (kirja PDF-muodossa)
Erkki Pääkkönen (2008) Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisuus: saamelaisten etninen mobilisaatio ja paikallisperusteinen vastaliike
Laura Junka-Aikio (2020) Hvorfor utgir hvite personer seg for å være svarte?
Darryl Leroux (2019) Distorted Descent. White Claims to Indigenous Identity
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: Saamelaismääritelmä
Yle 29.5.2013 Tiedeyhteisöltä vetoomus hallitukselle saamelaismääritelmästä
Yle 12.2.2014: Korpijaakko-Labba: Metsälappalaisia ei yksilötasolla esiinny asiakirjoissa missään
Yle 4.3.2014: Sammallahti: Verokirjojen lappalainen viittaa elinkeinoon, ei etnisiteettiin
Yle 3.3.2015: Professorit yrittävät vielä vaikuttaa eduskuntaan saamelaismääritelmäasiassa
Yle 11.12.2014: Näin Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjien vaaliluettelot oikeasti toimivat
Fáktalávvu 