UKK – Päivitetty!

Mikä on saamelaisten lukumäärä?

Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Norjassa noin 50 000, Ruotsissa noin 30 000–40 000 ja Venäjällä noin 2 000.

Montako saamen kieltä maailmassa on ja mitä niistä puhutaan Suomessa?

Maailmassa on yhdeksän eri saamen kieltä: etelä-, uumajan-, piitimen-, luulajan-, pohjois-, inarin-, koltan-, kildinin- ja turjansaamea. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä eli pohjois-, inarin- ja koltansaamea.

Ymmärtävätkö saamen kielten puhujat toisiaan?

Maantieteellisesti vierekkäin sijaitsevien kielten puhujat ymmärtävät toisiaan (esim. pohjois- ja inarinsaame). Mitä kauempana kieliryhmät maantieteellisesti ovat, sitä vaikeampaa niiden on ymmärtää toisiaan (esim. pohjois- ja eteläsaame).

Mitä alkuperäiskansa tarkoittaa? Ovatko suomalaiset alkuperäiskansa?

Alkuperäiskansa (englanniksi indigenous people, ruotsiksi urfolk) on kansainvälisen oikeuden termi, jolla on myös poliittinen ulottuvuus. Alkuperäiskansalla tarkoitetaan kansaa, joka on asuttanut tiettyä maantieteellistä aluetta ennen valtionrajojen vetämistä. Alkuperäiskansat ovat myös säilyttäneet ainakin osittain kielelliset, kulttuuriset ja yhteisölliset ominaispiirteensä ympäröivästä valtakulttuurista erillisinä.

Alkuperäiskansat eivät ole syystä tai toisesta järjestäytyneet, voineet järjestäytyä tai halunneet järjestäytyä valtioiksi. Alkuperäiskansoilla ei siis ole itsenäistä valtiota, jonka asioista heillä olisi määräysvalta. Tästä syystä suomalaiset valtiossa Suomi eivät ole alkuperäiskansa.

Miksi sanotaan, että saamelaiset ovat Euroopan Unionin alueen ainoa alkuperäiskansa? Eivätkö Grönlannin inuiitit olet alkuperäiskansa?

Saamelaiset ovat ainoa EU-alueen alkuperäiskansa, joka on virallisesti tunnustettu alkuperäiskansaksi. Grönlannissa eli Kalaallit Nunaatissa on alkuperäiskansa inuiitit, mutta Kalaallit Nunaat on autonominen alue Tanskan yhteydessä eikä se kuulu EU:hun.

On myöskin epätarkkaa sanoa, että saamelaiset olisivat Euroopan ainoa alkuperäiskansa, koska Euroopan puoleisella Venäjällä on myös alkuperäiskansoja.

Miten saamelainen määritellään?

Suomen lainsäädännössä saamelainen (eli oikeus kuulua Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon) määritellään saamelaiskäräjälain kolmannen pykälän mukaisesti. Henkilön pitää tuntea itsensä saamelaiseksi eli antaa suostumus merkitä itsensä vaaliluetteloon (ketään ei voida merkitä etniseen luetteloon ilman hänen suostumustaan) ja hänen pitää täyttää yksi lain kolmesta objektiivisesta kriteeristä, jotka ovat kieliperuste, lappalaiskohta tai polveutumisperuste. Lue lisää Fáktalávvun Pienestä oppaasta saamelaismääritelmään.

Käytännössä saamelaiset tunnistavat toisensa sukulaisuuteen perustuvien verkostojen kautta. Kun kaksi entuudestaan toisilleen tuntematonta saamelaista kohtaa toisensa ensimmäistä kertaa, he kysyvät, että kenen tyttöjä tai poikia sitä ollaan. Lue lisää Fáktalávvun artikkelista Mikä tekee saamelaisen?.

Mikä on Saamelaiskäräjät? Miksi saamelaiset sulkevat ihmisiä Saamelaiskäräjien ulkopuolelle?

Saamelaiskäräjät (pohjoissaameksi Sámediggi, inarinsaameksi Sämitigge ja koltansaameksi Sääʹmteʹǧǧ) on saamelaisten virallinen elin, joka edustaa saamelaisia ja lausuu saamelaisten virallisen mielipiteen. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kussakin on omat Saamelaiskäräjänsä, joiden jäsenet valitaan ko. maassa käytävillä vaaleilla neljän vuoden välein. Lue lisää Suomen Saamelaiskäräjistä heidän nettisivuiltaan.

Suomessa on lisäksi kolttien kyläkokous (koltansaameksi Saaʹmi siidsååbbar), joka on kolttasaamelaisten perinteinen ja ikiaikainen itsehallintojärjestelmä. Lue kolttien kyläkokouksesta lisää Kolttasaamelaiset.fi-sivustolta.

Kaikki saamelaiset pääsevät halutessaan Saamelaiskäräjien äänestysluetteloon eikä minkään saamen kieli- tai kulttuuriryhmän jäseniä jätetä ulkopuolelle. Kaikki saamelaiset eivät kuitenkaan ole omasta valinnastaan hakeneet äänestysluetteloon eikä ketään voi automaattisesti, ilman heidän tahtoaan liittää etniseen rekisteriin.

On totta, että moni hakija ei tule hyväksytyksi Saamelaiskäräjien äänestysluetteloon, koska ei täytä jäsenyyden objektiivisia kriteereitä.

Mikä on ILO 169 -sopimus?

ILO 169 on ILO:n eli YK:n kansainvälisen työjärjestön (englanniksi International Labour Organisation, ILO) vuonna 1989 hyväksymä kansainvälinen yleissopimus alkuperäiskansojen oikeuksista.

ILO-sopimuksen tavoitteena on korjata alkuperäiskansoihin kohdistuvien aikaisempien sulauttamispyrkimystn kielteiset seuraukset. ILO-sopimuksen mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus säilyttää elämäntapansa, kielensä ja identiteettinsä kansana.

ILO-sopimuksen virallinen nimi on itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169.

Yli 20 valtiota on ratifioinut ILO-sopimuksen. Pohjoismaista Norja (1990) ja Tanska (1996) ovat ratifioineet sopimuksen, mutta Suomi ja Ruotsi eivät.

Lue lisää ILO-sopimuksesta Vähemmistövaltuutetun koostamasta oppaasta.

Mikä on UNDRIP?

UNDRIP tulee englanninkielen sanoista United Nations Declaration on the Rights of Indigenous People ja tarkoittaa suomeksi YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistusta. UNDRIP hyväksyttiin vuonna 2007.

UNDRiPin keskeisiä artikloja ovat seuraavat:

  • Artikla 2, jonka mukaan alkuperäiskansoilla ja niihin kuuluvat yksilöt ovat yhdenvertaisia muiden kansojen ja yksilöiden kanssa.
  • Artikla 3, jonka mukaan alkuperäiskansoilla on itsemääräämisoikeus.
  • Artikla 19, jonka mukaan valtiot neuvottelevat vilpittömässä mielessä ja toimivat yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa näiden omien edustuselinten kautta saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (FPIC) ennen kuin valtiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimia, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin.
  • Artikla 33, jossa todetaan, että alkuperäiskansoilla on itsellään oikeus määritellä ketkä ovat heidän ryhmänsä jäseniä.

UNDRIP ei ole asiakirjana oikeudellisesti velvoittava valtiosopimus, mutta tästä ei saa tehdä päätelmää etteikö sen sisältö joltakin tai kaikilta osin olisi Suomea oikeudellisesti velvoittava (Martin Scheinin: Ihmisen ja kansan oikeudet – kohti Pohjoismaista saamelaissopimusta, Lakimies 1/2006).

YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2014 alkuperäiskansojen maailmankonferenssin loppudokumentissa toteuttamaan UNDRIPin päämääriä.

Lue UNDRIP suomeksi täältä.

Mikä on UNPFII ja miksi saamelaiset osallistuvat siihen?

UNPFII on lyhenne englanninkielisistä sanoista United Nations Permanent Forum on Indigenous Issues ja tarkoittaa suomeksi YK:n alkuperäiskansa-asioiden pysyvää foorumia. Se on vuonna 2000 perustettu YK:n talous- ja sosiaalisneuvoston alainen neuvoa-antava toimielin, joka kokoontuu istuntoon kerran vuodessa YK:n päämajassa New York Cityssa. UNPFII:n puheenjohtajana toimii tällä hetkellä saamelainen Anne Nuorgam.

UNPFII soveltaa YK:n alkuperäiskansajulistusta (UNDRIP).

UNPFII on alkuperäiskansoille tärkeä keskustelufoorumi, joka antaa myös suosituksia ja fasilitoi valtioiden, alkuperäiskansojen ja YK:n erikoisjärjestöjen vuoropuhelua. Saamelaiset ovat alusta asti olleet perustamassa UNPFII:ta. Sen kautta saamelaiset pystyvät edistämään ei vain omia oikeuksiaan vaan myös muiden alkuperäiskansojen oikeuksia.

Mikä on pohjoismainen saamelaissopimus?

Pohjoismainen saamelaissopimus on Suomen, Norjan ja Ruotsin välinen sopimus, jolla pyritään vahvistamaan saamelaisten oikeuksia niin, että saamelaisilla on mahdollisuus edistää kieltään, kulttuuriaan, elinkeinojaan ja yhteiskuntaansa samalla tavalla valtioiden rajoista huolimatta.

Sopimuksella pyritään yhtenäistämään saamelaisia koskevaa sääntelyä sopimusvaltioissa. Saamelaissopimus sisältää muun muassa yhteispohjoismaisen saamelaismääritelmän.

Sopimus ei ole voimassa, mutta sen neuvottelutulos saatiin vuonna 2016.

Saamelaissopimusta verrataan usein ILO 169 -sopimuksen kanssa, joista jälkimmäistä pidetään osittain vanhentuneena. Lue sopimus suomeksi täältä.

Saako kuka tahansa pitää saamenpukua tai esittää joikua?

Saamenpuvulla on monta nimitystä. Puhekielessä sitä voidaan kutsua myös lapintakiksi tai takiksi (tiesitkö, että pohjoisen murteissa lapinihminen tarkoittaa vanhastaan saamelaisia!). Pohjoissaameksi saamenpuku on gákti. Inarinsaameksi puku on mááccuh ja koltansaameksi pihttâz tai määccaǩ.

Saamenpukua kokonaisuutena voivat pitää saamelaiset ja heidän perheenjäsenensä. Minkä mallin pukua kukin käyttää, määräytyy suvun eikä esimerkiksi asuinpaikkakunnan mukaan. Saamelaiset ovat myös lahjoittaneet saamenpukuja arvostamilleen henkilöille.

Saamenpuvun joitakin osia, kuten hopeakoruja tai lapasia, voi nykyään käyttää kuka tahansa. Neuvoa voi kysyä Inarissa sijaitsevan Sámi Duodji -yhdistyksen Duodji Shopista. Saamelaisia designvaatteita ja -tuotteita voi käyttää kuka tahansa. Niiden käyttämistä tulkitaan saamelaiskulttuurin arvostamisena ja tuen osoituksena saamelaisille.

Saamenpuku ei ole vaan vaate vaan saamelainen ilmiö, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Puvusta voi lukea henkilön suvun, siviilisäädyn ja käyttökontekstin.

Lue lisää gáktista ja muun muassa sen eroista kansallispukuun Fáktalávvun artikkelistä Gákti – sukujen puku.

Joiku ei myöskään ole vain musiikkia vaan myös sosiaalinen ja viestinnällinen väline. Pohjoisaamenkielisten perinteinen vokaalimusiikki on luohti, inarinsaamelaisten livđe ja kolttasaamelaisten leu’dd.

Henkilöjoiuista (luohti) puhuttaessa joiku on henkilön nimen jatke, ja sen omistaa nimenomaan joikattava kohde eikä joiun tekijä. Joiku elää joissakin suvuissa, mutta monissa suvuissa joikaaminen on loppunut mm. kolonialismin, kirkon ja lestadiolaisuuden vaikutuksesta.

Monet saamelaiset koittavat elvyttää perinteistä vokaalismusiikkiaan, jotta se ei kuolisi. Elvyttämiseen liittyy monia henkisiä lukkoja, surua ja jopa häpeän tunnetta.

Joiku on niin monimutkainen asia, että joiun historiaa, elvytyspyrkimyksiä, sävelkieltä, saamen kieliä ja joiun monitasoisia merkityksiä tuntemattoman ei kannata esittää joikua julkisesti. Silloin saattaa vahingossa tulla esittäneeksi ivallisen pilkkahenkilöjoiun (sellaisiakin on tallennettu ja päätynyt kuoroteokseksi asti) tai joiun, jota saamelaiset itse eivät esitä sen sisältämän voiman takia.

Saamenkielisiä lauluja voi esittää kuka tahansa.

On myös hyvä ottaa huomioon, että alkuperäiskansan kulttuurin varastaminen taloudellisessa ja/tai poliittisessa hyötymistarkoituksessa on kulttuurista omimista. Tämä on ongelmallista, koska kulttuurisessa omimisessa valta-asetelmassa vahvemmassa asemassa oleva taho hyödyntää heikommassa asemassa olevan tahon symbolia (esimerkiksi saamen pukua tai joikua), josta heikompi taho puolestaan joutuu syrjityksi, pilkatuksi ja ivatuksi. Kulttuurinen omiminen on vallan väärinkäyttöä ja varastamista.

Kuinka monta erilaista saamenpukumallia Suomen puolella on?

Suomessa on viisi saamenpukumallia:

  • inarinsaamelainen mááccuh
  • kolttasaamelainen pihttâz tai määccaǩ
  • Vuotson sukujen gákti
  • Utsjoen sukujen gákti
  • Enontekiön sukujen gákti

Viiden päämallin alla on vielä sukujen omia variaatioita.

Saamenpuku koostuu puvusta, vyöstä, huivista, riskuista eli hopeakoruista, kengistä, pauloista, housuista ja lakista sekä villahuivista (naisilla) ja lapasista talvella.

Minulla on saamelaisia sukujuuria ja haluaisin alkaa käyttää saamenpukua. Mikä neuvoksi?

Ota selvää valokuvista tai kyselemällä minkä alueen sukujen puku(j)a teillä on käytetty. Etsi pukumallin ompelija tai opettele itse ompelemaan puku saamelaisen käsityöntekijän pitämällä kurssilla. Neuvoa voi kysyä Sámi Duodji -yhdistyksestä.

Ota huomioon, että kaikki vanhoissa valokuvissa esiintyvät tai varastoista löytyvät saamenpuvun näköiset vaatteet eivät välttämättä ole saamenpukuja. Kyseessä voi olla

  • ennen vanhaan etnisiteetistä riippumatta pohjoisessa työvaatteena pidetty miesten umpitakki
  • tarjoilijanasu
  • penkkareihin tai matkamuistoksi ommeltu epäaito saamenpukujäljennös eli feikkitakki
  • poliittisiin tarkoituksiin keksitty, muka uusi saamenpukumalli (joka edustaa poliittista kulttuurista omimista)

Lue lisää Fáktalávvusta (kt. artikkelin kohta 3).

Mitä kuuluu saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin?

Saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, kalastus, keräily, duodji eli saamen käsityöt, metsästys sekä niiden modernit harjoittamisen muodot.

Perinteiset elinkeinot kannattelevat saamen kieliä ja saamelaista kulttuuria, koska ne ovat kielten luonnollisia, yhteisöllisiä käyttöympäristöjä.

Ovatko kaikki poromiehet saamelaisia?

Suomessa eivät. Suomessa poroja saa omistaa kuka tahansa poronhoitoalueella asuva ETA-alueen kansalainen.

Norjassa ja Ruotsissa poronhoito on rajattu enimmäkseen saamelaisten elinkeinoksi.

Miksi puhutaan saamelaisesta poronhoidosta?

Saamelaisten poronhoitotapa eroaa suomalaisesta poronhoidosta. Silti saamelaista poronhoitoa ei ole tunnustettu poronhoitolaissa, joka kuitenkin ohjaa myös saamelaisten poronhoitotyötä.

Saamelaista poronhoitoa harjoitetaan ns. talvisiidoissa (siida lausutaan siita), jotka ovat muutaman poroperheen muodostamia sukulaisuuteen perustuvia paimennusyksiköitä. Siida ohjaa poronhoidon harjoittamista omalla nautinta-alueellaan. Paliskunnan alueella paimentaa useampia siidoja. Siidojen nautinta-alueiden rajat eivät ole staattisia, vaan ne voivat muuttua laidunolosuhteiden mukaan ja eri siidat voivat myös yhdistyä toisiinsa.

Saamelainen poronhoito perustuu laidunkiertojärjestelmään, joka pohjautuu porojen biologiaan ja poronhoitajien kulttuurisiin tapoihin. Poroja laidunnetaan eri kesä- ja talvialueilla, lisäksi keväällä on oma laidunalue vasomista varten ja syksyllä porojen rykimisalue. Poronhoidossa eri alueiden riittävyys on välttämätöntä.

Ennen valtionrajojen sulkemista vuodesta 1852 lähtien Suomen porosaamelaiset pääsivät jutamaan porojen kanssa yli valtakunnan rajojen (esimerkiksi kesäksi Norjan rannikolle) osana saamelaista laidunkiertoa. 1800-luvun lopussa voimaantullut suomalainen paliskuntajärjestelmä sulki porosaamelaiset poroineen suljetuille alueille ja systeemiin, joita ei ollut suunniteltu saamelaisen poronhoidon laidunkierron mukaisesti.

Suomen saamelaispaliskunnat ovat vastikään järjestäytyneet rekisteröidyksi yhdistykseksi, jonka puheenjohtajana toimii Tiina Sanila-Aikio.

Lue lisää saamelaisesta poronhoidosta Saamelaiskäräjien verkkosivuilta.

Onko sana saamelainen keksitty vasta 1960-luvulla?

Ei. Tämä on disinformaatiota.

Saamelaiset ovat aina käyttäneet itsestään nimitystä saamelainen.

Saamelaisten oma etnonyymi ja omankielinen nimitys on sápmelaš (=saamelainen). Siitä löytyy alueellisia variantteja Härjedalenista Kuolan niemimaan itäkärkeen.

Tämä on osoituksena siitä, että erillinen saamelainen identiteetti on vallinnut Saamenmaalla ainakin kaksi vuosituhatta.

Lue lisää Fáktalávvusta.

Miksi saamelaiset suuttuvat kaikesta?

Kyseessä on uusi stereotypia saamelaisista.

Vanhan stereotypian mukaan saamelaiset olivat likaisia, sivistymättömiä ja viinaan meneviä metsäläisiä. Uuden stereotypian mukaan saamelaiset riitelevät keskenään, asettavat kohtuuttomia vaatimuksia, suuttuvat helposti ja sortavat omia vähemmistöjään.

Uutta stereotypiaa ovat viime vuosina vahvistaneet otsikot, joissa kerrotaan saamelaisten suuttuneen milloin mistäkin. Taustalla on usein aivan legitiimi hätähuuto oman kulttuurin puolesta, joka otsikoissa väännetään suuttumiseksi, turhien vaatimusten esittämiseksi ja tunteella reagoimiseksi.

Järki ja tunteet ovat ikivanha dikotomia ja vallankäytön temppu, jossa tunteita painottamalla toista osapuolta pyritään vähättelemään ja hänen oikeutustaan puhua asiasta murentamaan.

Mitä te valitatte, teillähän on kaikki hyvin?

Saamelaiset ovat Suomessa Suomen kansalaisia ja pääsevät nauttimaan samoista oikeuksista kuin muutkin Suomen kansalaiset. Tämä on hieno juttu.

Alkuperäiskansana saamelaisilla on kuitenkin myös alkuperäiskansojen oikeuksia Suomessa. Saamelaisilla on perustuslaillinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu suomalaisten tarpeista ja lähtökohdista käsin ottamatta huomioon alkuperäiskansa saamelaisten kielellisiä ja kulttuurisia tarpeita kokonaisuudessaan. Esimerkkejä:

  • Neuvolapalveluita ei saa saameksi saamelaisalueella eikä niissä oteta huomioon saamenkielisten ja kaksikielisten perheiden tarpeita vaan suomenkielisyys ja siihen ohjaaminen on edelleen normi.
  • Saamelaislapsilla ei ole mahdollista käydä loppuun asti kouluja saamen kielellä saamelaisalueella. Saamenkielisistä oppimateriaalit ovat vanhentuneita tai niistä on pula.
  • Saamen kielillä ei ole saatavilla mielenterveyspalveluita saamelaisalueella. Niitä saadakseen täytyy tehdä hakemus päästä mielenterveyspalveluihin Norjan puolelle.
  • Saamelaista poronhoitoa ei ole tunnustettu suomalaisessa lainsäädännössä. Näin ollen sitä ei myöskään voida ylläpitää ja kehittää lainsäädännön puitteissa.
  • Saamelaisten virallista kantaa ei tarvitse ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Saamelaiskäräjiä on velvollisuus kuulla ja heidän kanssaan on velvollisuus neuvotella saamelaisia koskevissa asioissa. Tämä ei kuitenkaan velvoita mihinkään. Neuvotteluista ei tarvitse edes tehdä pöytäkirjaa.
  • Suomessa saamelaiset eivät saa päättää oman kansansa jäsenyydestä. Korkein hallinto-oikeus päättää loppukädessä kenellä on oikeus äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa.
  • Alkuperäiskansat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan nykyään yhdenvertaisia kansoja muiden kansojen joukossa. Suomessa saamelaisilla ei kuitenkaan ole itsemääräämisoikeutta kansana saamen kielistä, kulttuurista ja perinteisistä elinkeinoista.