Termistä lappalainen liikkuu paljon väärää tietoa. Saamelaiset ovat pitäneet sanaa haukkumasanana. Toisaalta oikeushistoriassa termi lappalainen on alunperin neutraali, mutta sitä tulkitaan nykyään väärin. Vanhoissa maa-, veronkanto- ja henkikirjoissa esiintyvä termi lappalainen ei viittaa henkilön etnisyyteen vaan hänen harjoittamaansa elinkeinoon. Vasta myöhempinä aikoina lappalaisesta on tullut synonyymi saamelaiselle.

Sanan lapp/lappalainen merkitys on aikojen kuluessa muuttunut. 1800-luvun myötä luontoiselinkeinonharjoittajasta etniseksi nimitykseksi, kun luontoiselinkeinojen harjoittajat olivat lopulta (lähes) kaikki saamelaisia. Viranomaisasiakirjoissa ei käytetty kansallisuuskäsitteitä, koska niillä ei ollut merkitystä viranomaistoiminnan kannalta. ”Uudisasukas” ei viitannut etniseen suomalaiseen eikä ”lappalainen” etniseen saamelaiseen.

Lappalainen ja talollinen ovat elinkeinoa kuvaavia rinnakkaistermejä

Vanhoissa asiakirjoissa, joissa termiä lappalainen käytetään, lappalainen ei viittaa henkilön kansallisuuteen vaan elinkeinoon. Tällaisia asiakirjoja ovat muun muassa muinaiset Ruotsin ja Suomen valtion pitämät maa-, veronkanto- ja henkikirjat.

1600-luvun lopulle asti muita elinkeinoja kuin lappalaiselinkeinoja ei Kemin-Lapin alueella voinut laillisesti harjoittaa. Kaikki, tulokkaatkin, merkittiin asiakirjoissa lappalaisiksi.

1600-luvun lopulla Lapin plakaattien jälkeen tilanne muuttui. Lappalaiselinkeinon rinnalle nousi talolliselinkeino, jonka harjoittajat merkittiin uudisasukkaiksi.

Kumpikaan termi – lappalainen tai uudisasukas – ei viittaa henkilön kansallisuuteen eikä niitä voi käyttää etnisen koostumuksen kriteereinä.

Nimitys lappalainen on ollut käytössä Lapin ja Peräpohjolan eteläpuolellakin (esim. Kuopion lähellä ”Itkoin, lapp” = Itkonen-niminen lappalainen) ja lisäksi ainakin Vienassa ja Kuolassa Venäjän puolella, missä nimityksen historia on suunnilleen samanlainen kuin Kemin Lapissa, ehkä sillä erotuksella, että siellä kylien ulkopuolella asuneet olivat lappalaisia (ven. lopar´) ja muut talollisia.

D.E.D. Europaeus tosin mainitsee karjalaiskylän, jonka asukkaat kutsuivat itseään lappalaisiksi. Tämä merkinnee sitä, että elinkeinoidentiteetti säilyi myös sen jälkeen, kun oli muodostettu kyliä.

Lappalaisesta tuli saamelaisen synonyymi paljon myöhemmin

Asian ymmärtämistä vaikeuttaa se, että 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen lappalaiseksi merkityt henkilöt olivat käytännössä kaikki etnisiä saamelaisia. Lappalainen siirtyikin etnonyymiksi, jota pidetään saamelainen-etnonyymin synonyyminä.

Ennen 1800-luvun alkupuolta lappalainen ei kuitenkaan ollut sanan saamelainen synonyymi.

1800-luvun alkupuolella lappalainen viittasi (termin uudisasukas rinnalla) henkilön elinkeinoon. Kummassakin elinkeinokategoriassa, lappalaisissa ja uudisasukkaissa, oli eri etnisiin ryhmiin kuuluneita henkilöitä. Esimerkiksi lappalaisissa oli etnisesti suomalaisia ja uudisasukkaissa etnisesti saamelaisia.

Varsinkin saamelaisalueen eteläpuolella on vallinnut viime aikoihin saakka melko yhtenäinen talolliskulttuuri poron- ja karjanhoitoineen ja kalastuksineen ynnä muine luonnonkäyttömuotoineen, jonka harjoittajista toisilla on lappalaiseksi merkittyjä esivanhempia, toisilla taas ei ole.

 

Saamelaiset ovat aina kutsuneet itseään nimellä saamelainen

Saamelaiset ovat aina käyttäneet itsestään nimitystä saamelainen.

Saamelaisten oma etnonyymi ja omankielinen nimitys on sápmelaš (=saamelainen). Siitä löytyvät alueellisia variantteja Härjedalenista Kuolan niemimaan itäkärkeen. Tämä on osoituksena siitä, että erillinen saamelainen identiteetti on vallinnut Saamenmaalla ainakin kaksi vuosituhatta.

Saamelainen on ollut koko ajan etninen nimitys. Lappalainen taas on ollut ulkopuolisten antama nimitys ihmisille, joiden yhteiskuntaa he eivät ole juurikaan tunteneet.

Selvyyden vuoksi, saamelaisten käsitys omasta etnisestä ryhmästään ei perustu asiakirjoihin tai niiden oikeushistoriallisiin ja elinkeinollisiin lappalaismerkintöihin.

’Lappalaš’ čujuha ealáhussii, ii etnisitehtii

Kirjoittaja Pirita Näkkäläjärvi on Vuoden saamelainen 2017. Lähteenä on käytetty saamen kielen ja kulttuurin emeritusprofessori Pekka Sammallahtea. Kuvan on ottanut Pentti Pieski.