Saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola Oulun yliopiston Giellagas-instituutista oikoo yleistä disinformaatiota siitä, että porosaamelaiset olisivat laittomia maahanmuuttajia.
Nykypäivän keskustelussa saamelaisten oikeuksista nousee tämän tästä esille väite, että porosaamelaiset ovat tulleet Suomeen laittoman maahanmuuton seurauksena. Historiallisesti viitataan vuosien 1852 ja 1889 rajasulkujen seurauksiin. Esimerkiksi Jouni Kitti on todennut: ”Mikäli asioita ei hoidettu virallisen sopimuksen mukaisesti, oli kyseessä laiton tunkeutuminen vieraan valtakunnan alueelle.”
Väite on pahasti vääristelevä ja suorastaan kyyninen siihen nähden, mitä historiallisesti tapahtui. Porosaamelaisten elämäntapa vielä 1800-luvun alkupuolella oli nomadistinen, eli he jutivat pitkiä matkoja Jäämeren rannikon ja sisämaan metsäseutujen välillä. Tätä ”kolmen valtakunnan yhteistä lappalaisten maata” asuttivat ja käyttivät hyväksi eri saamelaisryhmät – käviväthän mm. inarinsaamelaiset vuosittain kalastamassa myös Jäämerellä.
Valtioiden rajakiistat aiheuttivat kuitenkin sen, että vuonna 1852 Venäjän keisari kielsi ”Norjan” poronhoitajilta (jotka kaikki olivat saamelaisia) pääsyn Suomen puolelle. Kyseessä ei ollut sopimus, vaan yksipuolinen määräys, jonka Norjan viranomaiset saattoivat vain julistaa ilmoitusasiana – myös saamenkielisenä painatteena. Norja vahvisti sen vuonna 1854. Vuonna 1889 myös Ruotsin ja autonomisen Suomen raja suljettiin.
Rajasulut johtivat porosaamelaisten yhteiskunnan mullistukseen, sillä ne pakottivat heidät valitsemaan jonkin valtion kansalaisuuden. Tilannetta kärjisti se, että rajasulun myötä porosaamelaisten pääsy vanhoille talvialueilleen estyi. Paine suuntautui Norjan tunturiseudun talvilaitumille, joilla oli muutenkin runsaasti poroja.
Tilanne muuttui hyvin sekavaksi ja suorastaan katastrofaaliseksi. Se johti porosaamelaisten massamuuttoihin, jotka suuntautuivat seuraavina vuosikymmeninä eri osiin pohjoista Suomea, Ruotsia ja Norjaa. Monet asettuivat entisille laidunalueille, kuten Enontekiön tai Länsi-Inarin tunturi- ja metsäseuduille. Toiset suuntasivat uusille seuduille, kuten Pohjois-Sodankylän metsäalueille tai jopa keskiseen Skandinaviaan.
Martti Linkola on todennut, että rajasulut olivat viranomaisten taholta haitallinen ja suorastaan julma toimenpide saamelaisten perinteisen poropaimentolaisuudelle. Niiden on nähty lopettaneen vuosisataisen laajamittaisen poronomadismin, joka perustui pitkiin muuttoihin sisämaan outa- eli metsäalueen ja Jäämeren rannikon välillä.
Porosaamelaisten muutot olivat valtioiden kolonialistisen politiikan lopputulosta
Voi siis todeta, että porosaamelaisten muutot olivat valtioiden kolonialistisen tai jopa imperialistisen politiikan lopputulosta. Valtiot aiheuttivat porosaamelaisille elinkeinollisen katastrofin ja pakottivat heidät valitsemaan jonkin maan kansalaisuuden.
Sen jälkeen valtiot jättivät porosaamelaiset selviytymään omin avuin, eikä kukaan ollut laatimassa heille ”virallista sopimusta” muutosta. Saamelaisten kanssa ei neuvoteltu mistään missään vaiheessa.
Tämän tapahtumasarjan perusteella porosaamelaiset on kuitenkin populistisissa mielipiteissä leimattu ”maahanmuuttajiksi” ja ”valloittajiksi”. Tämä käsitys on lyönyt läpi yllättävän hyvin jopa suomalaisissa tiedotusvälineissä ja politiikassa.
Nämä näkemykset liittyvät kuitenkin nykypäivän politiikkaan. Ns. uuslappalaiset ovat halunneet luoda kuvan siitä, että ”muualta tulleet saamelaiset ovat jyränneet kantaväestön oikeudet ja ikään kuin varastaneet heidän historiansa”, kuten esimerkiksi Enontekiön kunnallispoliitikko Hilkka Joki on todennut.
Värittyneen maahanmuuttaja-käsitteen avulla nykyinen saamelaispolitiikka on haluttu leimata porosaamelaisten ylivallaksi: koko saamelaisuus on samaistettu porosaamelaisiin eli näihin ”norjalaisiin”, jotka olivat ottaneet haltuunsa ”alkuperäisten lappalaisten maat”.
Todellisuudessa saamelaisparlamentissa vaikuttaa porosaamelaisten lisäksi niin Utsjoen saamelaisia, inarinsaamelaisia kuin kolttiakin. Saamelaiskäräjät edustaa kaikkia tiedettyjä Suomen saamelaisryhmiä eri puolilta Suomen saamelaisaluetta. Sen edustajat valitaan demokraattisesti vaaleissa.
Käsitys ´saamelaisten tulemisesta jostain´ pohjaa suomalaiseen historiankirjoitukseen
Suomen saamelaisnuoret -yhdistys torjui vuonna 2013 käsityksen porosaamelaisista Suomen maahanmuuttajina sillä perusteella, että Suomi itsenäistyi vasta vuonna 1917. Ennen sitä ei ollut olemassa valtiota nimeltä Suomi:
Nykyisen Suomen alueella asuvat saamelaisryhmät asuivat tuolloin todistettavasti nykyisillä asuinalueillaan. Näin ollen saamelaiset eivät ole voineet tulla Suomeen toisesta valtiosta. Puhe maahanmuuttajista on tietoisesti rakennettua valheellista propagandaa, jonka tarkoituksena on kiistää saamelaisten ikimuistoiset oikeudet nykyisiin alueisiinsa.
Käsitys ´saamelaisten tulemisesta jostain´ pohjaa suomalaiseen historiankirjoitukseen, joka ei huomioi saamelaisten omaa historiaa ja nomadista elämäntapaa. Saamelaiset ovat aina asuneet nykyisillä alueillaan, ja heidän vuotuiskiertoaan on leimannut tapaoikeus ja tarkasti määritellyt nautinta-alueet.
Saamelaisnuorten kannanoton jälkimmäinen osa viittasi siihen ILO-sopimuksen kohtaan, joka korostaa nimenomaan alkuperäiskansan historiallista perintöä alueella – olipa kysymys mistä erillisestä saamelaisryhmästä tahansa.
Porosaamelaisten lisäksi tenonsaamelaiset, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaiset ovat osa tätä kansaa ja aluetta eli ”kolmen valtakunnan yhteistä lappalaisten maata”.
Viittaukset
Suomen saamelaisnuoret SSN:n lausunto saamelaismääritelmästä. SSN:n blogi 8.5.2013
Jouni Kitti: Porolappalaisten tulo Suomeen. Jouni Kitin blogi
Jaakko Peltomaa: Vain kieli erotti Savukosken ja Kutturan toisistaan. Inarilainen 5.12.2012.
Uhkaava ilmapiiri huolettaa saamelaisnuoria. Inarilainen 29.5.2013.
Kirjoittaja Veli-Pekka Lehtola on saamelaisen kulttuurin professori Giellagas-instituutissa Oulun yliopistossa. Kuvan on ottanut Pentti Pieski.
Fáktalávvu 