Viime aikoina mediassa on käyty paljon keskustelua saamelaisiin liittyvistä asioista, kuten saamelaismääritelmästä ja Jäämeren radasta. Kummankin keskustelun yhteydessä on julkisuudessa ihmetelty keskusteluun osallistuvia, saamelaisalueen ulkopuolella asuvia saamelaisnuoria. Keitä he oikein ovat?

 

Saamenmaalta kaupunkiin

Saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset eivät ole mikään pieni ryhmä vaan saamelaiskäräjien tilastojen  mukaan vuonna 2011 jo 65% saamelaisista asui saamelaisalueen ulkopuolella. Saamelaisalueen ulkopuolelle muuttaminen ei sinänsä ole uusi ilmiö vaan yksittäiset saamelaiset ovat jo 1800-luvun lopussa lähteneet saamelaisalueen ulkopuolelle opiskelemaan ja töihin. Saamelaisia nuoria lähti muun muassa opettajaseminaareihin eri puolelle Suomea. Osa heistä palasi myöhemmin takaisin saamelaisalueelle töihin. Näin muuan muassa Outakosken koulu Utsjoella sai saamenkieliset opettajansa 1900-luvun alussa. Kaikille opettajaseminaariin osallistuneille ei löytynyt työpaikkaa saamelaisalueelta vaan he jäivät etelämmäs töihin. 1900-luvun alussa saamelaiset kouluttautuivat Etelä-Suomessa opettajan ammatin lisäksi myös kätilöiksi ja diakoneiksi. (Lehtola 2012.)

Muuttoliike pois saamelaisalueelta oli toiseen maailmansotaan asti pientä. Lapin sodan aikana saamelaiset olivat evakossa Pohjanmaalla ja Ruotsissa. Osa evakoista jäi pysyvästi asumaan evakkopaikkakunnille, mutta suurin osa palasi sodan loputtua saamelaisalueelle. (Lehtola 2004.) Isompi muuttoliike alkoi 1960-1970-luvuilla, kun Suomessa alkoi rakennemuutoksen seurauksena suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin. Kotimaan sisäisen muuttoliikkeen lisäksi 1960-1970-lukuja väritti koko Suomessa muuttoliike Ruotsiin. Nämä muuttoliikkeet näkyivät myös saamelaisalueella, josta muutettiin töiden ja opiskelujen perässä muualle siinä missä muiltakin alueilta. Väestön koulutustaso nousi, ja nuoret kaikkialta Suomesta lähtivät aiempaa useammin opiskelemaan. (Lindgren 2015 & 2000.)

Tutkimusten mukaan (mm. Lindgren 2000, Uusi-Rauva 1996, Lakomäki 1997) saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä kotiseudulleen. Osa muuttaa alunperinkin kaupunkiin sillä ajatuksella, että kaupungissa asuminen on vain lyhyt välivaihe elämässä, jonka jälkeen palataan kotiseudulle. Osa jää kaupunkiin pysyvästi muun muassa töiden tai perhetilanteen takia, mutta säilyttää silti yhteytensä saamelaisalueelle. Yhteyden säilyttämistä kotiseudulle pidetään tärkeänä: kotiseutu on muutakin kuin asuinpaikka. (Lindgren 2015 & 2000.) Saamelaisuus ei edellytä  asumista saamelaisalueella. Saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset voivat äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa. He voivat viettää paljonkin aikaa saamelaisalueella, osallistua perinteisiin elinkeinoihin ja omistaa maata vanhalla kotipaikkakunnallaan.

Pakko lähteä

Nykyisin saamelaisalueelta muutetaan pois pitkälti samoista syistä kuin aiemminkin: opiskelu- tai työpaikan takia. Saamelaisalueella on kolme lukiota: Utsjoella, Inarissa ja Enontekiöllä. Ammatillista koulutusta järjestää Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskus. Jos saamelaisalueelta kotoisin oleva nuori haluaa jatkaa opiskelua lukion jälkeen tai opiskella ammatillisessa oppilaitoksessa sellaista alaa, jota Inarissa ei ole tarjolla, hänen on muutettava saamelaisalueen ulkopuolelle. Saamen kielestä ja kulttuuristakin voi suorittaa korkeakoulututkinnon vain saamelaisalueen ulkopuolella. Osa saamelaisnuorista jatkaa opintojaan Ruotsin ja Norjan puolella Saamenmaata tai ulkomailla. Koska Suomen puolen opiskelumahdollisuudet ovat pääasiassa saamelaisalueen ulkopuolella, saamelaisalueelta pois muuttaminen on asia, joka koskee suurta joukkoa saamelaisnuorista joka vuosi. Osa muuttaa pois kotoa jo 15-vuotiaana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nuoret haluaisi palata saamelaisalueelle. Osa nuorista muuttaa takaisin kotiseudulleen heti opiskelujen jälkeen, mutta aina muuttaminen ei ole mahdollista. Kotiseudulta ei välttämättä löydy koulutusta vastaavaa työtä tai sopivaa asuntoa. Esimerkiksi Inarin kirkonkylässä podetaan asuntopulaa, jonka takia kaikki halukkaat nuoret eivät voi palata kotiseudulleen.

Toisen polven kaupunkilaiset

Osa saamelaisalueen ulkopuolella asuvista saamelaisnuorista on aiemmin kaupunkeihin muuttaneiden vanhempien lapsia, jotka eivät ole koskaan asuneet saamelaisalueella. Perustuslain 17§:ssä saamelaisille taattu oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan koskee koko Suomea, ei vain saamelaisaluetta. Nyt parikymppiset, saamelaisalueen ulkopuolella syntyneet saamelaisnuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jolla on ollut mahdollisuus muun muassa saamen kielen opetukseen saamelaisalueen ulkopuolella. Vanhempiensa tavoin myös he viettävät aikaa saamelaisalueella ja pitävät yhteyttä saamelaisalueelle ja saamelaisyhteisöön. Nuoret käyttävät sujuvasti myös sosiaalista mediaa, joka helpottaa yhteydenpitoa muihin saamelaisiin. (ks. myös esim. Lindgren 2015). Internetiä ja sosiaalista mediaa onkin sanottu jopa länsimaiden suurimmaksi lahjaksi saamelaisille, koska ne tarjoavat uusia vaikutuskanavia  muuten helposti marginaaliin jäävälle yhteisölle.

Hiljentävät stereotypiat

Saamelaisnuorten kaupungissa asuminen on seurausta sekä koko Suomea koskeneesta kaupungistumiskehityksestä että saamelaisalueen erityisistä olosuhteista, kuten jatko-opiskelupaikkojen puutteesta. Kaupungissa asuminen on monelle saamelaisnuorelle yksi elämänvaihe muiden joukossa. Kun julkisuudessa ihmetellään ja kyseenalaistetaan saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisnuorten intoa osallistua saamelaisiin liittyviin keskusteluihin, tullaan lähelle saamelaisuuteen liittyviä, ulkopuolisten luomia stereotypioita, joissa saamelaisuus nähdään muuttumattomana, kaupunkiin ja moderniin elämään sopimattomana. Näistä stereotypioista ovat kirjoittaneet muun muassa Veli-Pekka Lehtola (1999) ja Anna-Riitta Lindgren (2000).

Saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaisnuoret eivät ole vuonna 2018 marginaali-ilmiö vaan iso joukko nuoria, joilla on omat syynsä saamelaisalueen ulkopuolella asumiseen. Tilanteessa, jossa 65% saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja myös suurin osa opiskelupaikoista on saamelaisalueen ulkopuolella, kaupungissa asuminen koskettaa suurta osaa saamelaisnuorista jossain vaiheessa elämää. Kun kyseenalaistetaan ja delegitimisoidaan  näiden nuorten oikeus osallistua saamelaisiin liittyviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin, kyseenalaistetaan samalla lähes kokonaisen saamelaisen ikäluokan osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan ja itseään koskeviin keskusteluihin.

 

Tuuli Miettunen on saamelaisen kulttuurin maisteri ja Lapin yliopiston tutkija ja väitöskirjatutkija. Hän työskentelee parhaillaan SÁRA: saamelaisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus – hyvinvointipalvelut osallisuutta vahvistamassa –hankkeessa, jossa tutkitaan saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten hyvinvointia ja hyvinvointipalveluja.

 

LÄHTEET

Lakomäki, Marianne 1997: “Sydämeltäni olen saamenkielinen”. Oulussa asuvien saamelaisten kielellisiä elämäkertoja. Pro gradu-tutkielma, suomen kieli, Oulun yliopisto. Painamaton.

Lehtola, Veli-Pekka 2012: Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896-1953. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1351/Tiede. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.

Lehtola, Veli-Pekka 2004 (1994): Saamelainen evakko. Kustannus-Puntsi, Inari.

Lehtola, Veli-Pekka 1999: Aito saamelainen ei syö haarukalla ja veitsellä. Stereotypiat ja saamelainen kulttuurintutkimus. Teoksessa Tuominen, Marja & Tuulentie, Seija & Lehtola, Veli-Pekka & Autti, Mervi (toim.): Pohjoiset identiteetit ja mentaliteetit. Osa 1: Outamaalta tunturiin. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C:16. Rovaniemi. 15-32. 

Lindgren, Anna-Riitta 2015: Samisk blant samer i Helsingfors. Teoksessa  Pedersen, Paul & Nyseth, Torill (edit.) 2015: City-Saami. Same i byen eller bysame? Skandinaviske byer I et samisk perspektiv. Čálliid lágádus, Kárášjohka. 237-260.

Lindgren, Anna-Riitta 2000: Helsingin saamelaiset ja oma kieli. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 801. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.

Uusi-Rauva, Kati 1996: “Mä laitan lapintakin päälle ja ajelen ratikassa”. Helsingin seudulla asuvien saamelaisten etnisyys ja saamelaisen perinteen ylläpito 1990-luvulla. Pro gradu-tutkielma, kulttuuriantropologia, Oulun yliopisto. Painamaton.